Goan rantahippasukupolvi

Ei sanalla sanoen hyvältä näytä. Ennen sentään käytiin armeija. Nyt ainoa marssi mihin nämä ovat ottaneet osaa oli se jossa vaadittiin kansalaispalkkaa. Innostus siihenkin osallistumisesta syntyi, kun kaverilta kuultiin rantabileistä Goalla. Kelpaa sitten pössytellä siellä kylmimmät kuukaudet. Kesäksi marssi-innostus on taas herännyt ja tullaan vaatimaan lisää kansalaispalkkaa.

Kotiin palatessa vaan seistään ensin kuukausi yhdellä jalalla namaste-asennossa ja syödään pelkkää naan-leipää. "Mun mielest mä tavallaa niinku kohtasin oman sieluni siellä." No, flashbackit haihtuu vähitellen ja omat kukkaset on siinä vaiheessa vasta taimiasteella. Pää on hetken sen verran selkeä, että voi hoitaa käytännön asioita eli lähteä niihin "palkkaneuvotteluihin".

Hyvät jalkineet on kaiken a ja o. Tässä kohdin on turvauduttu puolustusvoimiin ja ostettu käytöstä poistetut maihinnousukengät. Matsaavat hyvin rispaantuneiden khaki-housujen kanssa. Paidassa lukee "Shorebar". Hardcoreimmat sissit marssii paljain jaloin. Talvi Goalla on karaistanut jalanpohjat ja Aleksanterinkadun kivetys ei tunnu missään. Näkyvimmässä kyltissä lukee "Suomi Oy, mihin unohtui ihminen?!" Iskulauseet kumisevat talojen välissä:

- Poliisivaltio alas, kansalaispalkka ylös!!

No, syksyllä jaksaa taas virkistyneenä puskea vallatusta talosta käsin pari opintopistettä kirjallisuustiedettä, mutta sitten alkaa taas Suomen ankara talvi muistuttaa miksi Goa on olemassa. Kesäinen satokin on jo pössytelty.

Oi Suomi mihin menet?!

- No sinne Goalle