Marxismi-piratismi
Piratismi on minulle kuin Someron Voiman jalkapallojoukkue. Tiedän sen olemassaolon, mutten ole koskaan syventynyt sen pellifilosofiaan. Toisin kuin SoVon taktiikkapalaveri, minua jossain määrin kiinnostaa piratismi. Siispä tarkastelemaan.
Lähtökohtaiset ajatukset lentävät jonnekkin kommunismin ja cyberspeissin välimaastoon. En ehtinyt kuulua siihen sukupolveen, jonka ryhmäpaine määräsi maalaamaan rauhanmerkin Kastenwagenin kylkeen, oksentamaan Woodstockissa ja vastustamaan kaikkea mikä liikkuu kunhan se ei ollut LSD-keiju. Toisaalta,synnyin liian aikaisin ymmärtääkseni mikä ero on valokuidulla, laajakaistalla sekä modeemilla ja en ymmärrä miksi pitää vastustaa kaikkea mikä liikkuu kunhan se ei ole LSD-keiju.
Projektina olisi syventyä syventyä(hamassa tulevaisuudessa) hieman piratismiin sekä Zeitgeist-liikkeeseen. Tiedän siitä yhtä vähän kuin piratismista. Onko näillä jotain yhteistä? Minun hyvin pintapuolisessa raapaisuissani molemmissa on havaittavissa jotakin samaa kuin kommunismissa. Jos sanalla ei olisi historiallista latinkia, voisiko piraatti yhtyä tähän mielipiteeseen? Share and wear, sanoi pioneerileirin vetäjä ojentaessaan säkillisen marssiuniformuja.
Lähtökohtaisestihan se menee näin:
- Kato mitä mä keksin
- Siistii, mitä jos siihen lisäis tällasen!
On hyvin todennäköistä, ettei idean isä olisi keksinyt "tällasta". Näin pitkälle olen ymmärtänyt piratismin. Kuulostaa hyvältä tähän asti.
Vaan entä:
- No ei oo todellakaan ollu aikaa mitään biisei vääntää! Täs trukin ratissa on ihan tarpeeks!
Jos kukaan ei maksaisi musiikista, tällä yhteiskuntajärjestelmällä ei olisi ammattimuusikkoja ja laatu kärsisi vääjäämättä. Musiikki vain yksi esimerkki. Tästä päästäänkin siihen, että mikäli piratismi halutaan viedä pidemmälle, puhutaan kommunismista.
Sellaistahan ei ihmiskunta vielä ole oikeasti kokenut, joten sinänsä minun mielestäni uudet ideat sellaisen aikaansaamiseksi ovat tervetulleita. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Onko tulevaisuus ja ihmiskunnan seuraava jättiaskel marxismi-piratismissa?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ottaen huomioon viime aikaiset muusikkojen poliittiset kannanotot, voisi olla ihan hyväkin että heiltä vietäisiin leipä pois.
Mutta musiikkiin. Pienellä rahalla saa spotify palvelun ja mieletön määrä musiikkia on käytettävissä. Tosin 400 000 kuuntelu kerran jälkeen saa soittaja kuulemma 50 euroa. Ehkä näin on hyvä, menköön soittamaan livenä, jos haluaa soppa rahaa.
Niin, argumenttihan on ollut, että netistä lataavat ovat myös niitä jotka ostavat eniten. Varmasti näin, mutta kauanko? Jos Spotifysta saa ihan laillisesti ladattua tuohon hintaan, niin tulee kova paikka fanituksenkin kanssa että laittaisi kolmekymppiä kaupasta ostettuun tuotteeseen.
Piraatteja on kahta koulukuntaa. Niitä, joiden mielestä kopioinnin ja ei-kaupallisen hyödyntämisen pitäisi olla itseisarvona vapaata ja niitä, jotka hyväksyvät teoksen tekijän oikeuden määrätä teoksensa käytöstä, mutta pitävät nykyisin läpi ajettuja ja ajettavia piratismin vastaisia keinoja aivan liian rajuina ja vielä tärkeämpiä oikeuksia polkevina.
Hyvin on Jooelille uponnut teostomafian propaganda. Piratismilla ei ole mitään tekemistä sosialismin kanssa. Kyse on lähinnä kansalaistottelemattomuudesta verrattuna levyteollisuuteen, jonka toiminta perustuu kilpailua ja innovaatioita rajoittavaan kartelliin ja monopoliin, sekä kommunistimaista peräisin olevaan ilmiantoyhteiskuntaan ja sensuuriin.
Tarkoitatko, että musiikkiteollisuus määrää minkälainen musiikki ja minkälaiset artistit ovat kulloinkin suosiossa ja että tämä rajoittaa uuden kehittämistä?
Tiedä sitten onko mafia vaikuttanut, jotenkin piratismi mielessäni kääntyy mahdollisimman kauas markkinataloudesta jos sitä alan mielessäni kehittämään pidemmälle. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa kommunismi on kenties se markkinatalouden vastakohta. Tai sitten piratismi ja zeitgeist, mikäli ne jollain tavalla lopulta eroavat kommunismin ideologiasta lopulta.
Neuvostoliitossa tai Pohjois-Koreassa ei kommunismista ole ollut jälkeäkään ja en aatetta sinänsä olisi vielä aivan valmis kuoppaamaan.
Sen jälkeen kun mp3 romahdutti tuotteen jakelukustannuksen nollaan, teostomafia on käyttänyt kaikki resurssinsa ja innovaatiokykynsä juristiarmeijaan, jonka ainoana tehtävänä on ollut tekijänoikeusaikojen pöyristyttävä pidentäminen (70 vuotta kuoleman jälkeen perikunnalle kolehtia, aika oikeudenmukaista...) ja keinotekoisten teknisten rajoitteiden kehittäminen tuotteen jakelulle. Toisin kuin esim. peliteollisuudessa.
Lauri Gröhnin ja muutaman muun ohella enää menneisyydessä elävä jakeluporras on se, joka ei ymmärrä mailman muuttuneen. Pysyvästi.
Maailma on muuttunut, mutta tekijänoikeuksien syy ei ole.
Internet ja digitaalinen kopiointi on piraateille yhtä kova ase, kuin teleportaatio olisi tavalliselle kesämökkirosvolle. Kumpikaan ei tee itse rikoksesta/rikkeestä moraalista, vain helpompaa.
Nyt kun mennään jo skifin puolelle, niin en voi kuin kummastella mm. x-menin Magneton motiiveja: isännällä olisi kyky omalla tietoisuudellaan korvata miljoonien eurojen hintaisten nosturien tai muun teknologian käyttäminen tuotannon ongelmien ratkaisemisessa -- ja samalla hankkia kelpo tili, mutta teknologisen "kykynsä" johdosta hän päätyykin kuvittelemaan että koko maailman pitäisi alistua hänen jalkojensa alle. Olisiko piraateissa samaa vikaa?
Suihkonen:
Varkaudessa on kyse siitä, että jos A omistaa X:n ja B anastaa sen, A:lla ei ole enää X:ää.
Sen sijaan, jos A kopioi maksua vastaan X:n B:lle ja B kopioi sen ilman maksua C:lle, on B:llä siihen oikeus, sillä B on tuossa vaiheessa oman X:n kopionsa omistaja, koska informaatio on hänen omistamassa fyysisessä materiassa. A:lla on edelleen oma X:nsä.
Lisäksi kukaan ei pakota A:ta tuottamaan informaatiota. Jos ei ole olemassa hyvää ansaintalogiikkaa sisällöntuotannolle, niin sitten ei varmaan kannata tuottaa sisältöä. En sitä kiellä, etteikö tekijänoikeudet olisi lisänneet sisällöntuotantoa ihmiskunnan historiassa, mutta lainsäädännön moraalisuus on kyseenalainen, sillä jos informaatiota voidaan omistaa, olisi perusteltua myös, että jokainen kielen sana olisi omistettavissa ja tämänkin kommentin kirjoittamisesta olisin voinut maksaa rojalteja näiden sanojen omistajille vaikkapa sentin per sana.
Minun laskujeni mukaan Säveltäjiä syntyy keskimäärin yksi vuosisadassa maanosaa kohti.
Sitten keksittiin äänentallennustekniikka ja se tuhosi musiikin.
Kun levy-yhtiöt hankkivat kalliit levynprässäyslaitteet niin niitä oli pyöritettävä vuorokaudet läpeensä hankintahinnan kuolettamiseksi.
Yhtiöt pitivät kuitenkin jonkinlaista tasoa yllä koska levyjä piti myydä ainakin niin paljon että yhtiö pysyi pystyssä, mutta kehitys kehittyi, lopulta äänen tallennus oli niin helppoa että kuka tahansa pystyi tekemään tallenteita kotonaan.
Nyt ei ole enää mitään seulaa, nyt ”sävelletään” joka töllissä ja mikä tahansa kyhäelmä pääsee julkisuuteen ja kun ihmiset kasvavat siinä metelissä sikiövaiheesta lähtien, ne erehtyvät luulemaan radiosta ja muista sähkötuteista kuuluvaa räminää musiikiksi.
Jostain syystä mieleeni jäi 90-luvun puolivälin tienoilta pikku episodi: naapurin akka tuli kysymään saako hän soittaa äidilleen. Hänellä oli toukka käsivarrella, ja toukka komensi minua että ”musa pää”. Kun komento tuli toisen kerran aika kiukkuisella äänellä, kysyi äidiltä että mitä tuo tarkoittaa? Se tarkoitti että musiikki päälle. Sillä naapurin ämmällä oli mankka tai joku muu musiikkilaite aina päällä ja lujaa. Räminässä kasvanut pentu ei kestänyt hiljaisuutta, vaikkei osannut vielä edes puhua kunnolla.
Mä taas luulen, että 1700-luvulla hyvin harvalla oli minkäänlaista mahdollisuutta musiikin harjoittamiseen. Näin ollen todennäköisyyksien valossa(ihmisiäkin on moninverroin enemmän) tälläkin hetkellä elää monta "mozartia".
Sympaattinen toukka sulla ollu naapurissa:)
Tästä väittestäsi Jaakkola, että "Jos kukaan ei maksaisi musiikista, tällä yhteiskuntajärjestelmällä ei olisi ammattimuusikkoja ja laatu kärsisi vääjäämättä", voin vain sanoa, että
- "jos kukaan ei maksaisi musiikista", yleensä se maksaja on aina löytynyt, jos musiikki on tarpeeksi hyvää, vaikka esim. Beethoven jaksoi aina valittaa köyhyyttään, jäi siltä oikeasti aikamoinen perintö ja hän itse eli kuten herrasmies tuohon aikaan eli
- Ammattimuusikkoja on aina ollut, niin kauan kuin on ollut tunnettua historiaa ja melko varmasti kauemminkin, en näe mahdollisena, että tämä muuttuisi. Jos kaiken musiikin saa ilmaiseksi, niin esimerkiksi live keikan kokemusta et näin saa, siksipä nykyään noita suosittujen yhtyeiden maailmankiertueita on niin paljon
- laatu kärsii, salli minun nauraa, on mielestäni jopa parempi jos nuo britneyt ja gagat poistuvat saastuttamasta. Samoin tuo laatu on hyvin subjektiivinen käsite, eli minun inhokkini britney ja gaga ovat varmaankin jonkun toisen mielestä parasta musiikkia, mitä maapallo tarjoaa
Suattaapi olla nuinnii. Ehkäpä tosiaan muusikon palkka voisi koostua yksinomaan keikkapalkkioista.
Matti ja Teppo ovat tästä elävä ja oiva esimerkki, heidän mersun mittariin tulee joka kesä paljon keikkakilometrejä. Kaikkihan ovat kuulleet Mattia ja Teppoa radioista ja TV:stä, ja joku harva jopa levyltäkin, mutta varsinainen elämys on jokaiselle suomalaiselle nähdä ne keikalla.
Ja mitä tulee piratismiin, niin pahimman piratistit asuvat onneksi muualla kun Suomessa. Kuulemma Karibian alue on oikein kuuluisa siitä. Siitä asiasta amerikkalainen filmiteollisuus on tehnyt jopa kolme elokuvaakin nimellä Pirates of the Caribbean.
On ne kovia sällejä siellä Karibialla päin.
Jooel Jaakkola: "Jos kukaan ei maksaisi musiikista, tällä yhteiskuntajärjestelmällä ei olisi ammattimuusikkoja ja laatu kärsisi vääjäämättä. Musiikki vain yksi esimerkki. Tästä päästäänkin siihen, että mikäli piratismi halutaan viedä pidemmälle, puhutaan kommunismista."
Käsityksesi yhteiskunnasta ja/tai kulttuurista on outo. Taidetta on syntynyt paljon suurempiakin todennäköisyyksiä vastaan täysin pyyteettömästi. Ihmisillä on vaihtelevissa määrin makua, näkemystä, kyky kokea subjektiivisesti asioita jotka ovat totisinta totta vaikkei niitä voi määrällisesti mitata, ja siksi he tulevat aina kiittämään taiteilijaa - koska sillä (esim. musiikilla) on heille *merkitystä*.
Harvat ovat pystyneet tekemään tuottavaa taidetta leipätyökseen historiassa ilman sivutoimia (jota päätoimiselle säveltäjälle muusikkona toimiminen joskus on), perintöä, aatelisuutta tai muuta yläluokkaisuutta. Muusikot ovat oma lukunsa, ja jotkut elättävätkin itsensä ei vain säveltämällä, vaan myös äänittämällä ja esiintymällä. Mitä puolustettavaa on siinä, että vaikkapa The Rasmus (nimeen lisättiin "The" kansainvälisen massayleisön nuoleskeluksi samassa prosessissa kun tyyli ja soundi valtavirtaistettiin ja Lauri Ylösestä veistettiin teini-idoli) julkaisee yhden mielikuvituksettoman, hajuttoman, mauttoman, värittömän ja kaikilta aspekteiltaan masentavan geneerisen skeba-basso-rummut -platan kerran vuodessa tai kahdessa ja saa palkaksi rahaa kuin roskaa? Keikkailulla toki tehdään osa rahasta, mutta mittakaavassaan vain koska MTV ja levybisnes soittaa paremmasta tietämättömiä massoja kuin viulua - levy-yhtiöt ovat pitkälti mainostoimistoja jotka eivät välitä tuotteensa - eli asiakkaansa - laadusta, vaan ainoastaan kumppanuuden taloudellisista hyödyistä. Täten levy-yhtiöt ovat kuin pörssimeklareita jotka pyrkivät arvaamaan nousevat trendit ja laskevat aallot, opportunistisesti iskemään oikeaan saumaan ja manipuloimaan markkinoita (KULTTUURImarkkinoita) vetääkseen välistä puhdasta pätäkkää käyttäen hyväksi ihmisten emotionaalista, melko universaalia tarvetta "soida", tai yleisemmin; "resonoida".
Tietenkin pop-musiikkissakin on helmiä, mutta taiteen mennessä markkinoiden (nyt puhumme rahasta) ehdoilla ei todellista ilmaisunvapautta enää ole, ja siksi kohderyhmälle tuotettu (huorattu) MTV-kama ei juuri koskaan ole noteerattavaa taiteellisilta ansioiltaan. Erilaiset laajaan yleisöön vetoavat ilmiöt - joista useimmat tähdenlentoja - ovat oma kategoriansa, eikä niiden joukkohypnoosi liity sieluttoman liukuhihnamusiikin generoimiseen missä suurin raha liikkuu.
Monet taiteilijat allekirjoittavat sanonnan "Taide syntyy tuskasta". Jos hetken oletamme tämän pitävän paikkansa, niin millaista kulttuurista substanssia voi olettaa syntyvän yltäkylläisyydestä? Taide ei kuole ikinä - Ei siksi, että maksamme siitä usein sikamaista hintaa suhteessa laatuun, vaan koska ihmiset ovat luonnostaan luovia. Digitaalisuuden myötä jokainen yksittäinenkin neronleimahdus jää potentiaalisesti elämään "ikuisesti" tietoverkkoon, ja oikeasti luovilla, rajoja rikkovilla ja mielikuvituksellisilla artisteilla on mahdollisuus löytää kuuntelijansa riippumatta valtavirran kulloisistakin pinnallisista hömpötyksistä.
En ole yhtään huolissani kulttuurin kuihtumisesta, päinvastoin tulevaisuudessa todellinen substanssi osoittaa ylivoimaisuutensa halvan hermostollisen ärsyttämisen ja mielikuvamanipulaation yli ideoiden taistelussa eloonjäämisestä kulttuurievoluutiossa. "Maapalloistuminen", sisältäen netin sosiaaliset verkostot, lisää kollektiivisen vastuun tuntoa ja solidaarisuutta ja vapaaehtoisen tuen - eli esim. omalähtöiset lahjoitukset ja "viraalimainonta" - osoittaminen valitsemilleen artisteille (ilman että keinottelevat vampyyrit imevät siitä ronttimaisen osan) voidaan myös nähdä demokraattisena prosessina jossa ihminen suo "kulttuurista luottamusta" valitsemalleen artistille, eli antaa sille elinvoimaa, ja on näin luomassa tulevaisuuden kulttuuria. Pop- ja rock-tähdet ehkä harvinaistuvat ja joutuvat tekemään enemmän oikeita töitä, mutta sielulle tulee aina olemaan ruokaa tarjolla.
Toinen taiteilija-aforismi sanoo pelkistettynä, että teoksen valmistuttua se tietyssä mielessä lakkaa olemasta taiteilijan omaisuutta ja kuuluu kaikille ihmisille. Miten taiteilija sen voisi omistaa, jos "se" on syvimmältä olemukseltaan immateriaalista (myös esim. Mona Lisa, ei vain bitit!)? Taiteilija tuo epäsuorasti esiin todellisuuden varjoon jääviä osia ja toteuttaa sitä luontoa joka on meille kaikille yhteinen ja omistamaton, eli hän on sanansaattaja jolla on poikkeuksellinen kyky maailman tuntemiseen ja tyypillisesti siitä kumpuava pakonomainen tarve kantaa vastuu tuosta osasta sublimoimalla ajatuksensa, olonsa ja tilansa produktiivisuudeksi - tajusi hän tätä itse tai ei. Täsmälleen näin näen itse musiikin nettilevityksen. Keneltäkään ei saa evätä mahdollisuutta kuulla kaunista musiikkia vain, koska oravannahat eivät liiku kädestä käteen. Koko näiden asioiden toisiinsa yhteensotkeminen edustaa suoraansanoen vulgääriä ajattelua, ja tuleepa pieni menneiden tuulahdus mainitsemasi Marxinkin varoituksesta siitä, että pääoma-ajattelu tulisi levittämään lonkeronsa myös sellaisille elämänalueille joille se ei kuulu, kuten ihmissuhteisiin. Kyse on arvottamattoman arvottamisesta, ja voidaan kysyä onko suurten levy-yhtiöiden alla toimivien artistien työpanos ja tuotto sopusuhdassa toiminnasta kerättävien voittojen kanssa, vai puolustavatko tekijänoikeusjärjestöjen eturintamassa torvea soittavat nykyajan ns. "artistit" itseasiassa loismaista elämäntyyliä? Kulttuuri tulee kokemaan shokkeja monella tasolla, ja taiteilijat ja muusikot tuleekin palauttaa takaisin reaalimaailmaan missä he eivät ole tähtiä elleivät jatkuvasti todista sitä omilla ansioillaan.
Ainakin anarkokapitalistien mukaan vissiin vain materiaa voi omistaa. En tiedä sitten hyväkysvätkö he trademarkit ja sellaiset. Ilmeisesti eivät.
Jos tekijänoikeudet lakkautettaisiin, ei teknologian ja sisällön kysyntä katoaisi minnekään. Olisi edelleen olemassa valtava tarve näille ja kyllä se jollakin tavalla purkautuisi.
Yksi vähän sosialistinen idea olisi, että eri valtiot tai peräti YK perustaisi valtioiden verovaroilla kansainvälisen sisällön ja teknologian tuotantoinstituutin, jossa olisi joka vuosi määrätty budjetti, vaikkapa 1000 miljardia. Ihmiset ja yritykset sitten tuottaisivat patentteja ja sisältöä tuon rahaston servereille. Tuosta 1000 miljardin keinotekoisesta markkinasta jaettaisiin vuosittain rahaa eri tileille mm. sen mukaan, mitä sisältöä on eniten ladattu ja mitä on äänestetty. Sitten olisi vielä asiantuntijaääniä, joilla olisi enemmän valtaa jakaa rahaa budjetista esim. joku materiaali-insinööri voisi antaa enemmän ääniä jollekin kemialliselle patentille kuin maallikko.
Ideana olisi kuitenkin, että patenttien käyttäminen ja sisällön lataaminen olisi ilmaista kaikille. Tällä hetkellä on ongelmana se, että on olemassa maksavia asiakkaita ja vapaamatkustajia. Laittamalla koko maailma verolle sisällöntuotannosta päästäisiin vapaamatkustaja ongelmasta eroon. Nythän esim. Kiina ja Venäjä surutta sulkevat silmänsä piratismilta kotimarkkinoillaan, joka koituu mm. jenkkiläisten sisällöntuottajien tappioksi.
Olisko Pekka aika sun lopettaa lässytys varkaudessa joku menettää jotain ja kopioitaessa kaikki vain saavat?
Varsinkin kun varkaus on käsitteenä a) monipuolisempi, kuin nakkivarkaus
ja b) kun en rinnastanut kopiointia varkauteen mitenkään muuta kautta, kuin että molemmat ovat rikoksia ja piraattien suhde ongelmaan on, että jos teknologia mahdollistaa laajamittaisen oikeuksien väärinkäytön, niin oikeudenomistajien on vain tyytyminen siihen.
Tuo ei kuitenkaan ollut edes historiallisesti oikein: "if a flood strikes them, animals perish—man builds dams; if a carnivorous pack attacks them animals perish—man writes the Constitution of the United States. " Valtio on oikea instanssi tuomitsemaan ja rankaisemaan oikeuksien loukkaamisesta, koskipa se materiaa tai immateriaalisia oikeuksia.
Vihoviimeisenä kohtana tällä erää todettakoon, että piratismi ei tarkoita yksinomaan "kopiota", vaan myös menetystä.
Tekijänoikeuksien haltijat ovat tulleet vilpittömällä mielellä markkinoille: esittävät tuotteensa ja pyytävät markkinoilta mielipiteen. Tuottajilla on joko oikeus tuloon, jonka he saavat esittämillään ehdoilla ja jonka "markkinat" eli itse kukin hyväksymme tai he joutuvat kantamaan sen riskin, että heidän tuotteensa ei mene kaupaksi millään hinnalla. Ei millään hinnalla täytyy tarkoittaa myös sitä, että nk. "asiakas" ei tuotetta myöskään saa. Tähän tuottajalla on oikeus, vaikka tuottajalla olisi myös oikeus antaa ilmaiseksi varastonsa.
Olisko Pekka aika sun lopettaa lässytys varkaudessa joku menettää jotain ja kopioitaessa kaikki vain saavat?
Varsinkin kun varkaus on käsitteenä a) monipuolisempi, kuin nakkivarkaus
ja b) kun en rinnastanut kopiointia varkauteen mitenkään muuta kautta, kuin että molemmat ovat rikoksia ja piraattien suhde ongelmaan on, että jos teknologia mahdollistaa laajamittaisen oikeuksien väärinkäytön, niin oikeudenomistajien on vain tyytyminen siihen.
Tuo ei kuitenkaan ollut edes historiallisesti oikein: "if a flood strikes them, animals perish—man builds dams; if a carnivorous pack attacks them animals perish—man writes the Constitution of the United States. " Valtio on oikea instanssi tuomitsemaan ja rankaisemaan oikeuksien loukkaamisesta, koskipa se materiaa tai immateriaalisia oikeuksia.
Vihoviimeisenä kohtana tällä erää todettakoon, että piratismi ei tarkoita yksinomaan "kopiota", vaan myös menetystä.
Tekijänoikeuksien haltijat ovat tulleet vilpittömällä mielellä markkinoille: esittävät tuotteensa ja pyytävät markkinoilta mielipiteen. Tuottajilla on joko oikeus tuloon, jonka he saavat esittämillään ehdoilla ja jonka "markkinat" eli itse kukin hyväksymme tai he joutuvat kantamaan sen riskin, että heidän tuotteensa ei mene kaupaksi millään hinnalla. Ei millään hinnalla täytyy tarkoittaa myös sitä, että nk. "asiakas" ei tuotetta myöskään saa. Tähän tuottajalla on oikeus, vaikka tuottajalla olisi myös oikeus antaa ilmaiseksi varastonsa.
En siis kiellä sitä, että maanomistajalla eli valtiolla on oikeus säätää haluamiaan lakeja rajojensa sisällä, joiden rikkomisesta voidaan säätää rangaistuksia. Maanomistajalla on siihen oikeus. On sitten eri asia miettiä, ovatko nuo lait moraalisia tai pragmaattisia, vaikka valtiolla onkin oikeus niitä säätää.
Ongelma on mielestäni siinä, että tekijänoikeuslainsäädäntö on siinä mielessä mielivaltainen, että se ei ole johdonmukainen, eikä se käytännössä edes voi olla. Miksi tekijänoikeudet rajoittuvat ainoastaan esim. elokuviin, musiikkiin, patentteihin ja ohjelmistoihin? Miksi eivät myös sanat ole tekijänoikeussuojan piirissä? Tai ideat? Tai ulkomuoto? Ne ovat myös ainutlaatuista informaatiota, joka edellyttää ainutlaatuisia intellektuaalisia prosesseja yksilöltä. Tulee ottaa huomioon, että ihmisen aivotkin ovat tallennuslaite, joka jatkuvasti kopioi representaatioita ympäröivästä maailmaista, joita se periaatteessa kykenee kopioimaan ulkopuolisille. Meidän Puheenvuoro-palvelun käyttäjien aivoihin on esim. tallentunut representaatio käyttäjien profiilikuvista, jota voidaan pitää kopioimisena, josta kasvojen haltijan tulisi saada rojalteja.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 19 kommenttia